I wanted to get out of here so bad
wanted chaos
to fill this excruciating emptiness
but I am healing
understanding too what does not
heal anymore
I want to avoid vain emotional outbursts
as I have found something better
inside of me
better than the passing roller coaster rides of the ego
you see
the train always comes down
how many accepting gazes
have landed on my teary eyes
not even a flinch at the sight of the pain
slowly crawling out of me
I think that’s what love is like
quietly holding you up
not heart-wrenching
but much more beautiful
I don’t know what is on the other side of falling in love
I don’t want to give up my fantasies
I live in a castle
in a fool’s paradise
this princess pities
the life of mere mortals
as I’ve made it to heaven
the train comes down
the walls of my castle fall
disappointment is my closure
I have let go of the hope
of someone
who would come and fix everything
I could be safe
or I could burn
in love
minä tahdoin pois täältä
niin kauhean paljon
tahdoin kaaosta tämän raastavan tyhjyyden
keskelle
vaan en enää
minä paranen
ja ymmärrän mikä ei enää paranna
minä tahdon välttää turhia tunnekuohuja
sillä olen löytänyt sisältäni jotain parempaa
kuin egon hetkittäiset kyydit vuoristoradan
vaunussa
joka tulee aina alas
kuinka monta hyväksyvää katsetta
minun itkuisten silmieni ylle on luotu
ei ole kavahdettu kipua
joka sisältäni ulos ryömii
hiljalleen
sellaista rakkaus on
hiljaista ja kannattelevaa
ei jotakin teatraalisen repivää
vaan paljon kauniimpaa
minä en tiedä
mitä on rakastumisen toisella puolella
en tahtoisi luopua fantasioista
pilvilinnoista joiden prinsessana säälin
tavallista kuolevaisten maailmaa
kun itse olen jo päässyt taivaaseen
juna tulee alas
seinät ympäriltä romahtaa
tyydyn pettymykseen
olen irrottanut haaveesta
että tulisi joku joka kaiken korjaa
voisin kai olla turvassa
tai voisin palaa rakkaudessa
I wonder if I could tell stories
about the depths of the soul
how God is there
loving the human being
perhaps in the language of a poem
I could say something
quite tiny
but essential
I dream of a life as a hermit
continuous prayer
but you’ve got to live too
I wonder how though
without losing the most important
osaisinko kertoa tarinoita siitä
kuinka Jumala sielun syvyyksissä
rakastaa ihmistä
ehkä runon kielellä saattaisin
voida sanoa jotain
aivan pientä
mutta olennaista
minä haaveilen erakkoelämästä
pitkistä ajoista rukouksessa
mutta pitää elääkin
vaan kuinkapa eläisin
ilman että tärkeimmän kadottaisin
it’s a continuous journey
towards love
there’s no way I could
fall away from God
or make Him love me less
I draw closer to Him
all of the time
if I experience something else
I’ve risen back to the surface
to the eye of the storm
but in my true self
God always is
if I am
I want to find you anew
you are a reality
piercing through the soul
not just a comfort
in times of misery
when I was little I dreamt
but how could I know what I’d want
believing there are millions of keys to happiness
until I began to only look for one
and one it is
but that One
is found
in everything
jatkuvalla matkalla kohti rakkautta
en mitenkään voi joutua
kauemmaksi Jumalasta
enkä saada Häntä rakastamaan itseäni vähempää
olen koko ajan lähempänä Häntä
ja jos koen jotain muuta
olen noussut pinnalle
olen myrskyn silmässä käsittelemässä
mutta jos olen todellinen itseni
siellä Hän on
kun minä olen siellä
tahdon löytää Jumalan uudestaan
aivan omanaan
ei vain lohtuna kurjuuden keskellä
vaan koko sielun lävistävänä todellisuutena
silloin kun pienenä haaveili
ei edes ymmärtänyt mitä tahtoi
uskoi onneen olevan miljoonittain avaimia
kunnes alkoi etsiä vain yhtä
yksi se onkin
mutta se Yksi
löytyy
kaikesta
Sini Tuuli is a 26-year-old meditator, animal-lover, and social worker by day and by night a so-called ”pöytälaatikkorunoilija”: a Finnish term to describe someone who writes poems only to hide them in a drawer.
